Olen elänyt kaoottista aikaa näiden perheen lemmikkien kanssa ja loppua ei näy.

Ettei elämä menisi liian helpoksi, niin Jonna meni jotenkin vetämättömäksi ja aivan kuin huomaamatta. Sinä aikana kun puursin näyttelyluettelon kimpussa hyvin intensiivisesti, niin koissu makasi jaloissani taikka tuossa aivan vieressä. Se olin huomannut, ettei ruokakuppi tyhjentynyt normaaliin vauhtiin ja minä en ymmärtänyt mitään, vaan puursin yksin luetteloni kimpussa.

Kolmantena ruokahaluttomuus päivänä vasta pirisi hälytyskellot ja siitä istumalta menimme eläinlääkärille ja Jonna leikattiin saman tien. Diagnoosi: kohtutulehdus. Onneksi oli niin alkutekijöissään, että paraneminen on edennyt tosi hyvin. Vielä kun saataisiin tuo ruokahalu kasvamaan. Koira on laihtunut huimasti. Nykyisin syötän lusikalla että edes jotain saisin sen mahaan, muutakin kuin antibioottia.

Joten elämme toivossa että pääsemme jonakin päivänä normaaliin rutiiniin kiinni ja koissulle normaali päivärytmi. Tänään menemme tikkien poistoon, koska itse en pysty niitä napsimaan pois.
Et simmottii!