Satoihan sitä vettä sitten kumminkin. Hetken tuli oikein taivaan täydeltä ja sen jälkeen kuin Taivallisesta sumutinpullosta. Koko operaatio vei noin tunnin. Kyllä sekin auttoin kirkastamaan ilmaa, niin pölystä kuin metsäpalosavuistakin.
Kissat viihtyivät ulkona ja tällä kerralla eivät olleet aivan harmaassa pölyssä kun tulivat lenkiltään kotiin. Watti, tuo valkoisempi kissa, on sellainen hassu joka ihmisen nähdessään heti heittäytyy selälleen rapsutuksia odottaen ja se ei paikkaa katso missä se sen tekee. Bosse poika taas on niin huomion kipeä, että se loikkaa olkapäälle kiehnäämään. Vieraat hieman vieroksuvat sen yllättävää tapaa. Miksiköhän ;)