Niin - tänään oli tärkeä päivä jonka minun piti muistaa - vaan en muistanut.
Lämmin ilma se on sekottanut minunkin aikakirjani.
Hurmaava sää vain jatkuu.
Seurailin minkä lie sittisontiaisen pihavaellusta. Itse asiassa niitä oli useampia. Sain olla huippuunsa tarkkana, etten niitä tallonut jalkoihini. Muutaman uskalikon siirsin polulta syrjään. Selviä itsemurhakoppiksia. Tälläkin oli nutussa jo ikävä painauma. Huoltoonha se olisi vietävä kun noin ikävän peltivaurion on saanut riesakseen. Haittaakohan se sitä?



Mutta ei tuo koppisten syysvaellus ollut ainut ihmetyksen aihe.
Esikko oli ilmeisen hämmentynyt ja sekavassa tilassa koska saatuaan vettä (tosin rajoitetusti) se alkoi kukkia uudelleen.
Ampiaisiakin on aivan hirvittävästi. Ei yksistään lentävinä mutta jalkautuneitakin on ihan riesaksi saakka. Sitä se lämpö teettää. Ihmiset nauttii ja luonto ei ymmärrä.