Kun olin aivan skidi ja vietin kesälomani Vakka-Suomessa. Leikimme serkkujeni kanssa paljon metsissä. Rakensimme majoja ja kerätyistä kävyistä muodostui lehmälaumoja yms. Muistan nuo naavaiset metsät - ja sitä naavaa oli paljon - sekä sen, kuinka se teki metsistä suttuisen näköistä. Silloin haaveilin, että jos olisikin niin, ettei metsissä olisi naavaa laisinkaan. Ja kuinka on käynyt? Ei ainakaan minua ympäröivissä metsissä ole vuosikymmeniin ollut minkään sortin naavaa. Poissa on.
Olen myös haaveillut ettei olisi laisinkaan lunta talvella, se kun hidastaa liikkumista ja sen takia on niin paljon raskasta duunia. Ja mites tässä nyt on taas käynyt? Ei lunta!
Mitähän muuta jännää tässä voisi haaveilla. Jos oikein rankasti haaveilisi, niin voisi jokin uusi ajatus päästä voitolle. Minkä ihmenaisen maailma on minussa menettämässä, koska aikani alkaa kohta huveta, eikä ole mitään suuremman luokan toivettakaan listoillani. Vitsi, vitsi ;)

Pari päviää sitten oli sellainen erikoinen ilmiö, että vanha sininen taivas oli hetken esillä. Sehän piti ikuistaa, että jää muistoksi itselleni.