Voihan vihvilät että on kylmää.
Säälittää nuo ulkona touhuavat pikkulinnut. Olen saanut tänne pihalle nyt toisenkin mustarastaan. Viidakkorumpu on toiminut ja tieto jatkuvasta ruokinnasta on kantanut melko pitkälle. Tänne jäi hyvin palelevan näköinen urpiaispari. Toivottavasti selviävät tästä kylmyydestä.
Oravakantamme on myös kasvanut yhdellä uudella yksilöllö. Rusakko toimii kuin kello. Se saapuu aina samaa rutiinia tehdäkseen. Ensiksi se menee syömään heinäpaalista osan, ruopsuttaa sitä paalin sisäosista. Kun se on tehty, niin se siirtyy lintutavernan alakertaan ja aterioi siellä tovin mennäkseen uudelleen heinäpaalille. Se saapuu ravitsemusliikkeeseemme siinä kello 17.00 paikkeilla ja viipyy täällä noin tunnin verran. Jostain pesästähän se tulee. Tänne tullessaan venyttelee ja haukottelee kuin pitkänkin unen jälkeen. Kaikki ne spireat jotka olen istuttanut kesän aikana, se on lyhentänyt ne minimiin. Ja pyysinkö sitä tekemään pensaiden alasleikkausta?
Mutta minkäs teet sille. Kauniskin se on, ja sama oikeus kaiketi sillä oloonsa on täällä meidän pihalla. Mitäs muutimme sen kotikonnuille?
Kommentit