Pieni pulleva olemukseni kerää kuumuutta kuin kiuaskivet. Nyt on hetki olla sisällä ja sitten viilentyneenä uudelleen puuhiin. Kuitenkin piti muutama muistokuva ottaa pihalta.
Voiko olla totta - ei aikaakaan kun tätäkin peitti polveen saakka ylettyvä lumikerros. Ja nyt kuin viidakko. Marjapensaat ja nurmikko (no ainakin vihreä matto) kasvaa kohisten.
Tässä unelmani ja harrastekeskukseni.
Ostotomaatit uusissa tuissaan. Näppärä keksintö.
tiistai, 5. kesäkuu 2007
Kommentit