Pieni pulleva olemukseni kerää kuumuutta kuin kiuaskivet. Nyt on hetki olla sisällä ja sitten viilentyneenä uudelleen puuhiin. Kuitenkin piti muutama muistokuva ottaa pihalta.


Voiko olla totta - ei aikaakaan kun tätäkin peitti polveen saakka ylettyvä lumikerros. Ja nyt kuin viidakko. Marjapensaat ja nurmikko (no ainakin vihreä matto) kasvaa kohisten.



Tässä unelmani ja harrastekeskukseni.



Ostotomaatit uusissa tuissaan. Näppärä keksintö.