Päivällä pitää ihan hieraista silmiä, että uskoo keskipäivää viettävänsä. En yhtään ihmettele että suomalaisuus sisältää paljon melankoliaa, kun näitäkin hämäriä päiviä katselee. Kaikki rempseys on tipotiessään. Mutta ei se mitään, tuolla jossain se innostuksen tulva-aalto odottaa. Odottaa aurinkoa ja kevättä. Noh - vaikka luntakin, mutta jotain joka olisi kuulasta ja kirkasta.