Silloin ammoin oli melkein vakio, että hiihtolomein aikaan oli paaaaljon lunta ja kylmää riitti. Tänään on toisin. No - meidän pihalla nyt on lunta nimeksi mutta jo pääkaupunkiseudulla ei riventäkään. Ei edes niitä iänikuisia mustanpuhuvia kinoksia. Noh - mitä nyt muutama.
Tässä meni jo melkein kuukausi kun olen viimeisen postaukseni tehnyt.
Kaikkea mahdollista on tapahtunut, raskainta oli kun keinoemoni vain nukahti pois tästä maallisesta elämästä. Sitä on niin vaikea käsittää ja sen työstäminen vie oman aikansa. Se sattuu ja vääntää sisukaluja. Olimme sunnuntaina siunaustilaisuudessa jossa oli monilukuinen määrä hänen ystäviään ja sukulaisia. En muista olleeni kenenkään hautajaisissa jossa pidettiin niin monta puhetta ja niin runsasta muistamisen määrää. Kaikilla oli suuri kaipaus ja ikävä keinoemon poismenon johdosta.