Ei ole mitään niin kamalaa kuin että lemmikki sairastuu. Ja näin äkkiseltään. Ilman mitään varoituksia.

Olimme aamulla yhdeksän aikaa ell. vastaanotolla.
Meidän kisut eivät ole tottuneet siihen että kuljetusboxin luukut sulkeutuvat niiden pepun takana. Ei edes potilaan mielestä niin saa tehdä, vaikkakin Bosse rauhoittui tuota pikaa matkan edetessä.

Tohtorisetä arvioi sitä mahdolliseksi sisäkorvan tulehdukseksi ja Bosse sai pitkävaikutteisen piikin antibioottia. Ajatella - yhdellä piikillä kahden viikon annos. Mahtavaa. Kuka olisi pahanmakuista pilleriä ujuttanut kissan kurkkuun? En ainakaan minä. Kipulääkitys tuli myös piikkinä ja sitä jatketaan kotona herkkuruan yhteydessä. Tästä saattaa syntyä ongelma koska ei potilaan ruokahalu ole se paras ja mikään herkku ei tunnu kelpaavan samaan malliin kuin ennen.

Nyt vain odotellaan. Potilaan kivut ovat poissa ja nappuloita se jo söi rauhalliseen tahtiin. Jalat eivät vielä pidä. Kerron lisää kunhan aikaa hieman menee eteenpäin.