Tää on jotenkin ihan karseeta. Katsella miten kissu on kipeä ja miten se kaikkensa yrittäen että kumminkin se olisi mamman oma reipas poika. Se tulee luokse kuin aave, laihtuneena ja niin voimattoman sekä kaatuillen aina aika ajoin. Sydäntä riipii.

Kiitoksia kaikille myötäeläjille. Olen kertonut Bosselle että monet ovat lähettäneet "parane pian" toiveita ja se oli niistä kovin mielissään.

Tänään Bosse on hieman (siis vain hieman) parempi. Mutta nyt alkaa olla minullakin sellainen olo, että tuosta kissusta tulee vielä sama BOSSE mikä se on aina ollut. Koko elämä on nyt keskittynyt oikeastaan yhdelle matolle ja aivan vieressä olevalle piilopaikalle ja siellä olevalle tyynylle. Kaikki ruoka on lattialla monessa eri kissankupissa. Jos vaikka jokin niistä maistuisi. Liha on nyt se ainut joka menee ihan kunnolla alas. Mitkään Lazin sun muut pussit eivät kelpaa. Shebasta kelpaa soossi, ei mikään muu.

Mihinkään se ei pääse hyppimään. Tasapaino ei riitä ja onneksi kissa sen tajuaa itse ettei mene telomaan itseään. Tämä paraneminen taitaa nyt kestää aika pitkään.
Mistähän ihmeestä se on tuommoisen pöpön saanut itseensä? Se tieto taitaa jäädä vain arvailuihin.