Kissojen lääkitys on taitolaji ja vaatii henkilökuntaa reippaasti enemmän kuin koiralle.

Eivät menneet pillerit herkkuna alas, se kokeiltiin. Eivät menneet pillerit alas vaikka ne kuorrutettiin ihmetahnalla. Eivät menneet alas jauhettuna ruuan mukana. Siis oli ryhdyttävä toimiin. Vaaleanpunainen pilleri jauhetaan nyt huhmarella ja se liotetaan pieneen määrään nestettä jonka jälkeen vedän sen injektioruiskuun. Ensimmäisenä päivänä sain kissalle sen suuhun ja - tsup - mäntä pohjaan. Sinne meni. Kissan ilme oli sadan taalan arvoinen. Sitten perään toinen ruiskullinen kipulääkettä - tsup - ja sama juttu ainoalla erolla että kissa oli viivana kauimmaisessa nurkassa massiivisen kirjoituspöydän alla. Sinne ei käsi ylettynyt, olisin vain sanonut "että olitpa reipas kissa". Se oli sen näköinen ettei sinne kannattanut edes ryömien mennä.

Jatko on sitten hieman muuttunut. Nyt teemme sen isännän kanssa yhdessä. Hän ensin lepertelemään ja rapsuttelemaan ja minä tulen sitten ruiskuinen muina naisina perässä. Ja - tsup & tsup. Sinne menee. Tätä siis jatketaan vielä 18 päivää ja kaksi kertaa päivässä.
Ja näin päästään varmaans siihen tulokseen että kohta meillä on reipas ja terve kissa.

Kyllä koiran kanssa on niin vaan helpompaa.