Jonna koissulla alkoi heti kuurin loputtua juoksu. Eihän siinä mitään. Mutta...

Olin pihalla koissun kanssa ja hetkeksi menin kompostiin pilkkomaan kottikärryn sisältöä ja Jonna ilmaisi että hän voi aivan hyvin vetää tirsat auton vieressä. Okei - oo siinä sitten - tuumasin.

Olin kompostilla noin kymmenen minuuttia ja kun tuli takaisin, niin koiraa ei näy missään. Poissa!
Huutelin ja vihelsin kitarisat kipeiksi. Juoksin kuin ohjus kaikki lempparipaikat läpi ja koissua ei vain näy. Hain sisältä apuvoimia ja niin jaoimme etsintäalueet.

Mies lähti sitten tielle kun minä rynnin pensaikkoa ja mettän reunoja.
Ja sieltähän se sitten löytyi. Pikiteltä. Koissu oli tulossa takaisinpäin pikitien reunaa. Sen on pitänyt ylittää tie ainakin kerran ja liikennettä on meidänkin tiellä. Raskasta ajoneuvoa myös. Huoh!!!
Se oli varmaan käynyt asettamassa pieniä nuolimerkkejä uroskoirille, että: "tätä tietä meille".
Onneksi kaikki on hyvin ja koissu kotona eikä sulhoehdokkaita ole ilmaantunut pihaan - vielä!