PihaPiirin yön ääniin on viime aikoina kuulunut monen moista skaalaa. Noin äkkiseltään sitä ajattelisi, että hiljaistahan täällä tulisi olla, mutta toisin on.
Sitä joutuu pakostakin kuuntelemaan yön ääniä kun koissun kanssa olemme illan/yön viime asioilla mettän kupeessa. Järveltä kantaa hurja joutsenten mekastus muutoin niin hiljaisessa yössä. Ja niitä ei ole siellä kovinkaan montaa, mutta ne mennä räpistää kuun loisteessa ja ne keskustelevat suunnitteilla olevasta matkastaan hyvin kovaäänisesti.
Sitten metsästä kuuluun selkäpiitä karmiva kirkuna. Mikä lie, mutta kova ja korkea se ääni oli. Koirankin se pysäytti. Ei tommosta yleensä kuule. Vähän samanmoista kuin jonkun varotiushuutoa. Äänestä ei pystynyt sanomaan oliko se lintu vai ihan joku muu. Noh - pääasia ettei se ollut mitään syvää murinaa. Hui!
Sitten pään yläpuolelta kuuluu yössä matkaavien hanhien ääniä. Niitäkään ei voi sanoa hiljaisiksi vaikka tummalta taivaalta lintuja ei näkynytkään ja kovin korkealla ne eivät lentäneet. Minusta se on ihana ääni.
Ihan nauratti tämä suomen faunan järjestämä yöllinen "konsertti". Ei tullut tunnettä että me siellä yöpisulla olisimme olleet jotenkin aivan yksin.