Näitä päivä tulee aina aika ajoin - ettei ole niin aikaan saava.
Päivä on mennyt oikeastaan asioiden ihmettelyyn ja tulevien suunnitteluun. Laiskotteluksi sitä taidetaan sanoa, minä kuitenkin pidän sitä henkisenä lataantumisena. Ei sitten niin harmita kun on jonkin aikaa aivan jouten.

Onnekseni muistin tuon kaktukseni (joulu - taikka pääsiäis sellainen) joka on jököttänyt ulkona tukin nokassa koko kesän. Alkukesästä se sai siipeensä kun oli niin kylmää ja se pudottelikin aika rajusti pätkiä varrestaan. Se puhkesi uuteen kukoistukseen kesällä ja innostui pukkaamaan syyskuussa muutaman valkoisen kukankin. Kun lokakuu läheni, niin unohdin sen aivan kokonaan. Eilen vasta siirsin sen katoksen alle siinä toivossa että kaikki sinne pesiintyneet hämähäkit ymmärtäisivät siirtyä muualle.



Tänään toin sen sisään. Jestan poo että se on iso. Minne saan sen mahtumaan? Ja se on aivan täynnä nuppuja. Varmaan ne putoaa pois, oli tuo lämpötilojen ero niin suuri. Kunhan nyt muuten selviäisi. Vielä ulkona on juoru ja muratti. Ne pitää saada kanssa sisälle.
Mitähän tuolla kasvihuoneessakin vielä on? Aina tässä sisäänraijauksessa tulee hoppu kun yöviileydet alkaa. Sitä niin orientoitui siihen että Suomi on lämmin maa ja lämpimänä pysyy.
Ei sitten psynyt.
Tomaatit alkaa kypsyä sisällä. Ne ovat söpöjä. Ei tosin kovin maukkaita. Mutta ei se haittaa.