sunnuntai, 16. joulukuu 2007
Mistä sen olon oikein riipaisisi?
Se on normaalinakin Jouluna niin hakusessa kuin vain voi olla. Ei ole enää pikkulapsia huushollissa jolle se Joulu on sitä ihanaa ja jännää aikaa. Niille minä olen sen Joulun aina rakentanut ja nyt en enää saa tatsia asiaan kun Joulupukilla sumutettavia lapsia ei ole. Vaan me aikuiset. On tultu siihen että kuka ei voi syödä sitä tätä taikka tota ja kaikkia sortteja olisi kumminkin suotavaa olla. En ole köökki-ihminen alkuunkaan.
Mitähän itse valitsisin jos olisin yksin maailmassa ja kaupat tietty auki. Mikähän olisi minun jouluinen juhla-ateria? Aivan varmaa olisi että lautasellani olisi kraavi lohta, ja uusia perunoita (jos olisin niitä vain pakastanut). Lanttulaatikko on hyvää, jos se vain onnistuu. Huonoaki olen saanut aikaan, tosin silloin olen syyttänyt lanttuja pahoiksi. Niiden vikahan aivan selvästi ;) Rosolliakin voisi olla mutta ei välttämättä. Rosollin tekee hyväksi sen kastike. Kinkkua ei olisi lautasella, ei muutakaan lihaa koska niistä tulee aivan kammo ähky. Elikkä siinä siis olisi uusia perunoita, kraavi lohta ja lanttulaatikkoa - ei muuta. Jälkkäriä tulee olla. Tietty. Ei mitään sekahedelmäkiiseliä - ihan hirivttävää. Jälkkäri voisi olla vaikkapa jotain kahvin makuista rahkaa mandariineilla. Joo - se voisi olla hyvää ja makukahvit myös.
Aivan - siinä se minun jouluateria olisi. Tyytyisiköhän muu perhe tähän hyvin riisuttuun ruokalistaani?
Kommentit