On tuskastuttavaa olla potilas. Sen tuhannet asiat aivan huutavat tekijäänsä ja sitten sitä vain on niin kipeä ettei pääse niitä tekemään. Olen muutaman päivän klenkannut pehmustetun nojatuolin ja sängyn väliä. kummassakaan sen suuremmin viihtymättä. Välillä funtsasin ettei tästä voi tulla mitään kun kipu oli niin sietämätön. Onneksi menin lääkäriin. Sekin olisi jäänyt tekemättä ellei mies olisi patistanut niin intensiivisesti. Jotenkin sitä menoa aina muutoin siirtää ja siirtää tuonnemaksi.
Otin virkkuukoukun esiin aina tuolissa tukieni joukossa makoilin ja tein noita ruutukappaleita. Niitä ehti kertyä aika kohtuullinen määrä, varmaan liikaakin koska varastossakin on jo yksi pussukka odottamassa. No hyvä niin, ompa mistä niitä sitten ottaa kun alkaa yhdistämisen aika.