Uusi tietokoneeni on ihana ja tämä näyttö on kuin unelma verrattuna edelliseen. Vai voinko edes verrata? En malttaisi lopettaa tätä puuhastelua koneella.

Olisi niin paljon tekemistä, mutta jotenkin aloitus on aina niin vaikeaa.

Kohta pääsen metikköön risusavotalle. Oksat pitäisi kerätä kasaan ja panna silppuriin. Sitä oksanpätkää tulee hämmästyttäviä määriä talven aikana. Meillä kun on tuota koivua niin paljon. Viime vuonna kaadettujen kuusien oksista on jäljellä vain rangat ja nekin on hyvä saada pois ennen kuin valkovuokot alkaa kukkia. Minä en voi kävellä niiden päälle, se tuntuu melkein rikokselta.

Siitä silpusta saan hyvää materiaalia keittiöpuutarhan käytäviin. Ensin laitan hesaria alle ja oksasilppua päälle. Pitää tuota rönsyleinikkiä edes jonkin verran kurissa. Se onkin suurin riesani tuolla kasvimaalla. Voikukkakin on käyttökelpoista ja se menee kaikki marsuille. Itse asiassa se on - melkeinkö sanoisin – toivottua kasvua.