Ukkonen on pannut elämämme ihan ranttaliksi.
En ymmärrä mistä kaikki johtuukaan, mutta Jonsku-Ponsku (10 v.) vain on ottanut pelkääkseen ukkosta. Ennenkaikkea salamia ja rankaa sadetta joka hakkaa kattoon. Olen tässä aikojen saatossa huomannut, että se pelkää kameraa. Salamalaitteen välähdystä. Häntä putoaa ja se menee syrjään.
Ennen kun oli nuo muutkin koissut tässä (jotka eivät pelänneet mitään), niin ei Jonsku ollut moinaskaan minkään lajin äänestä, valosta taikka räminästä.
Nyt kun oli nämä ukkosyöt täällä, niin meidän nukkumisesta ei tullut tuon taivallista kun se poloinen pelkäsi, läähätti ja kiipesi syliin. Nyt jopa rankkasade saa sen hermostuneeksi ja läähättäväksi ja koska sen pelko syntyy sisällä talossa niin sitä ei tahdo saada sisään (pisujen jälkeen) - vaikka salamoi. Kokemuksissani ei ole tällaista ja en osaa toimia. Annan herkkuja ja kehun rohkeaksi mutta ei tuo sitä usko. Herkutkaan eivät innosta kun pelko on niin suuri.
Voi veikkosta kun säälittää - vanhoilla päivillään pitää jotain oikein pelätä. Mun mussukka poloinen.