Että sitä voikin olla taas niin tyhmä ja mitään ymmärtämätön.

Oli niin kaunista ja ihanaa, niin päästimme reippaat kissapoikamme hieman ulkoilemaan ja kirmailemaan pihalle. Siis vain pihalle. Tuossa ne juosta rymistelivät ja olivat kirsut punaisina niin onnellisia. Ja sitten Watti otti ja poistui omille teillee ja on yhä sillä tiellään. On ollut koko yön poissa. Ei ole näkynyt hännän päätäkään, ei viiksikarvaa - ei siis mitään.

Se on näemmä ottanut tavakseen lähteä omille teilleen kuten teki viime vuonnakin. Tämä ei ole ollut sen tapana aiemmin. Viime vuonna se teki minulle tuon saman tempun, ja taisi olla sitä edellisenäkin vuonna. Mikään vakio tämä reissaaminen ei ole sille. Sydäntä kylmää ajatella että se ei ole kotona. Mielikuvitus saa niin paljon kauhutilanteita aikaan, ettei siitä kukaan kissa olisi selvinnyt.

Ei auta muu kuin odotella. Pitkä odotus.